Maija Keränen: Maalaamisen riemusta

Värejä rakastava Maija Keränen hakee elävää viivaa ja maalauksellisuutta. Spontaanius ja impressionistinen ote ovat tärkeitä Keräselle. Keränen maalaa usein muistista jolloin mielikuvitus antaa hänen aiheilleen oman sävynsä. Hänen aiheita ovat mm. luonto, eläimet ja metsä. Keränen ei kuitenkaan halua että häntä lokeroidaan ja vaihtelee siksi usein niin aiheita kuin tekotapojakin.

Sotkamossa alkavassa näyttelyssä on esillä Maija Keräseltä pääosin maalauksia, joita hän maalaa öljyväreillä. Akryyliä hän vierastaa sen muovimaisuuden ja nopeatahtisuuden vuoksi. Hitaasti kuivuvat öljyvärit ja kerroksellisuus sopivat Keräsen ilmaisuun ja tyyliin paremmin. Öljyväreillä pystyy maalaamaan nopeasti, mutta jälkikäteenkin voi teosta jatkaa lisäämällä kerroksia. Esteettinen elämys on tärkeää Keräselle tekijänä ja kokijana.

Keränen maalaa useita töitä yhtäaikaa ja on erittäin tuottelias. Tätä näyttelyä varten hän on tehnyt töitä vuoden verran. Useimmat työt ovatkin valmistuneet tänä vuonna, mutta näyttelyssä on mukana myös joitain Keräsen vanhempiakin töitä. Öljyvärimaalauksien rinnalle Keränen tuo näyttelyyn myös akvarelleja ja sekatekniikalla toteutettuja 'esinekoosteita'. Esineistä koostuvat teokset ovat asetelmallisia. Keränen valmistaa esinekooste -teoksena juuri ennen näyttelyn alkua leikkien eri materiaaleilla. Ajankohtaisin hänen teoksistaan lienee "Talvivaara", jossa Keränen yhdistää muunmuassa ruostuneen kalan ruodon ja vettä muistuttavan sinisen pyykkilaudan yhdeksi kokonaisuudeksi.

Taiteilijuus on Keräselle elämäntapa ja tällä hetkellä hän työskentelee vapaana taiteilijana.

---

Ilta Jerusalemissa

Suhteeni Israeliin alkoi jo lapsena, kun kävin siellä vanhempieni kanssa lomamatkoilla. Kiinnostukseni syveni ollessani arkeologisilla kaivauksilla Latrunissa. Myöhemmin opiskellessani Taideteollisessa korkeakoulussa olin vaihto-oppilaana Bezalelissa, Heprealaisen yliopiston taidekoulussa Jerusalemissa. Viimeisen kuuden vuoden aikana olen asunut puolet ajasta Israelissa - maalaten, valokuvaten, työharjoittelussa Länsirannan palestiinalaiskylissä ja myös heprean kieltä opiskellen. Minua kiehtovat maan historia, arkeologia, politiikka, kulttuurit ja uskonnot.

Siksi on hyvin luontevaa, että maalauksissani on usein aiheena Israel. Tässä näyttelyssä olen keskittynyt juutalaisuuteen. Minua kiinnostavat Raamatun naisten tarinat - se, kuinka he patriarkaalisessa yhteiskunnassa olivatkin usein niitä vahvoja. Toisena teemanani on "hetkiä Jerusalemin vanhan kaupungin juutalaiskorttelissa". Haluan kuvata valoilla, varjoilla ja etenkin väreillä tunnelmia, joita olen kokenut näillä ahtailla kaduilla. Kolmantena teemanani on hetkellisyyden kuvaaminen: muistoja ja lyhyitä ohikiitäviä hetkiä, joissa muisti pyyhkii pois kaiken muun paitsi oleellisen. Aiheeksi olen valinnut liikkuvan kohteen, lapsen ja koiran - jotka myös sattuvat olemaan israelilaisia. Tiivistäen voisi sanoa, että olen kiinnostunut ihmisen, tunteen ja hetkellisyyden kuvaamisesta.

Sanna Vihanto

---

LUMMEKESÄ

Urho Kähkösen ( s.1967 ) Lummekesä-näyttely koostuu lumme-aiheisista akryylimaalauksistavuosilta 2009 ja 2010

Kreikan taruston mukaan yksi nymfeistä rakastui Zeuksen poikaan Herakleeseen saamatta häneltä kuitenkaan vastarakkautta. Nymfi riutui rakkauden puutteesta ja menehtyi lopulta murheeseensa. Jumalat säälivät nymfiä ja muuttivat hänet kauniiksi lumpeeksi.

Ensimmäiset lumpeet ilmestyivät töihini 13 vuotta sitten. Sen jälkeen niitä putkahteli töihini siinä määrin, että viime keväänä päätin omistaa yhden näyttelyn pelkästään lumpeille. Lumpeet ovat kautta vuosisatojen olleet kuvataiteilijan arkkiaiheita. Luulisin niiden vetovoiman perustuvankahteen voimakkaaseen emotionaalisia tunteita herättävään asiaan --- veteen ja keskikesään.

Itselleni maalaaminen on prosessi, jota ennen kaikkea ohjaa intuitio, ennalta-arvaamattomuus ja uuden löytäminen. Lumpeet töissäni ovatkin monesti tilan määrittäjiä - ilman niiden figuratiivisuutta tila ei jäsentyisi. Lähtökohtanani on monesti luonnossa koettu muistikuva, jota välttämättä kankaalle jouduttuaan, ei enää sido mitkään fysiikan lait. Ihmiset kertovat huomaavansa, että kahden vuoden takainen paluumuutto Helsingin ydinkeskustasta Kainuun syvimpään korpeen näkyy töissäni. Ihmettelisin, jos näin ei olisi. Luonto on täällä läsnä joka hetki. Sitä ei voi paeta, mutta sitä ei myöskään tarvitse etsiä. Se on tässä.

Urho Kähkönen on valmistunut vuonna 1999 Turun taiteen ja viestinnänoppilaitoksesta. Tämä on hänen 16. yksityisnäyttely. Hän on tehnyt myös lyhytelokuvia ja toimii nykyisin freelancer-kuvataiteilijana.

Lisää töitä ja tietoa taiteilijasta löytyy nettisivuilta www.urho.info

Näyttely on auki: Ma-Ti 10-18, Ke-Pe 10-17, La 10-14, Su kiinni. Juhlapyhinä ja aattoina kiinni ja poikkeuksellisesti olemme kiinni myös 28.-29.2.2011

---

Matti Sirviö - Aamu voittaa

Sotkamolainen Matti Sirviö asuu ja työskentelee Istanbulissa, Turkissa. Sirviö toimii täysiaikaisesti kansainvälisen Raamattu Puhuu seurakunnan pastorina Istanbulissa ja johtaa seurakunnan työtä Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä.

Savonlinnan taidelukion kannustamana hän suoritti pedagogisen peruskoulutuksen suunnitellen taideterapian opintoja Englannissa. Kutsu lähetystyöhön kuitenkin muutti suuntaa itään ja Sirviö päätyi seuraavaksi kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi seurakuntatyöhön ns. turkkilaisten kansojen pariin entisen Neuvostoliiton alueella. Tutuksi tulivat Azerbaidzhan, Uzbekistan, Kazakstan ja kaikki muut "stanit" aina Kiinaa myöten.

Muutettuaan Istanbuliin neljä vuotta sitten hän aloitti maalaamisen uudelleen. Keski-Aasian ja Kaukasuksen värit olivat tarttuneet kiinni hänen elämäänsä. Sirviön työt ovat ekspressionistisia puoliabstrakteja tunnelmia niin idästä kuin pohjoisestakin. Hän on koloristi. Kylmien ja lämpimien värien rohkea yhdistäminen antaa töille mielenkiintoisen sisällön, joka vie katsojan suurien kysymysten ääreen.

Sotkamoon tuodut työt edustavat hänen viimeistä tuotantoaan. "Aamu voittaa" on aihe, jossa valon optimismi ja elämän voima kutsuvat havaitsemaan ja uskomaan.

Viimeisen vuoden aikana Matti on pitänyt näyttelyjä Egyptissä, Syyriassa, Azerbaidzhanissa ja Turkissa. Lähitulevaisuudessa on näyttelyjä sovittu Istanbuliin, Helsinkiin, Ammaniin ja Haifaan.

---

1.6.-30.7.2010 Liisa Corbiere ja Thierry Vieux

THIERRY VIEUX

s. 1957 Toulon

• Syntyi taiteilijaperheeseen. Isä oli avantgardisti ja artesaani. Hän teki mm. leveitâ niittinahkavöitä, maalasi alumiinille 70-luvulla ja keksi taktiikkapelejä.
• Äiti teki silkipainantaa ja ompeli valmistamistaan kankaista juhlavaatteita.
• 1975-80 Aix-en Provencen "Arts Plastiques" opinnot.

LIISA CORBIERE

s. 1959 Seinäjoki

• Öljymaalausta Seinâjoen tyôvâenopistossa 1973- 77 taiteilija Aapo Keturin johdolla.
• Lappajârven taideleiri kesâllâ 1975 taiteilija Veikko Takalan oppilaana.
• Hollolan kotiteollisuuskoulu 1980-81 kudontalinja

Liisa Corbiere-Wartio ja Thierry Vieux

Liisa Corbier-Wartio rakastui vuosina 1976-77 Inter-Rail matkoillaan Ranskaan ja päätti tuolloin palaavansa vielä takaisin jäädäkseen sinne asumaan. Hollolan kotiteollisuuskoulun (1980-81 kudontalinja) jälkeen Corbier lähti ystävättärensä kanssa liftaamaan Etelä-Ranskaan ja on vieläkin tällä matkallaan.

Ensimmäiset vuodet Ranskassa etenivät erilaisten töiden parissa. Tähän aikaan maailmaa Suomi ei vielä ollut Euroopassa ja ilman työlupaa töiden tekeminen oli vaikeaa. Erinäisiä töitä kuitenkin löytyi mm. viinitilalla sadonkorjuutöitä, kutomista ja neulomista vaatekauppaan, telakalla laivatöitä, siivoamista ja tiskaamista ja tarjoilijana työskentelyä jne.

Liisa tapasi Thierryn sattumalta Marseillessa Pélé-Mélé jazz-baarissa, jossa hänen ystävänsä oli ollut soittamassa. Thierry oli baarissa brasilialaisen ystävänsä kanssa. Tuolloin Thierry matkusteli paljon Brasiliassa, josta hänen taidehistorian opettajansa oli kotoisin. Opettajansa innoittamana Thierry lähti Brasiliaan myydäkseen siellä taidettaan. Ranskalaisella taiteilijalla oli Brasiliassa kysyntää ja Thierry maalaili paikallisia aiheita; kukkotappeluita, hevosten potretteja, henkilökuvia ja sokeriruo'on leikkaajia. Palattuaan Brasiliasta Thierry ja Liisa tapasivat jälleen ja yhteinen taival on jatkunut tähän päivään asti.

Nykyään Liisa ja Thierry maalaavat yhdessä ateljeessaan Marseillessa, jonne Liisa lopulta muutti vuonna 1999. Thierry opetti Liisalle maalausta erilaisilla tekniikoilla ja työn aloittaminen oli helppoa valmiissa työhuoneessa.

Liisa Corbierelle ominaisimpia tauluja ovat Provencen maisemat ja sen rikas värimaailma. Corbiere maalaa taulunsa käyttäen veistä pensselinään. Kaikissa töissä on runsas, mutta samalla lämmin väriskaala.

Thierry Vieux rakentaa maalauksiaan useista kerroksista elokuvajulisteita, jotka ovat vuosilta 1970-1990. Julisteiden päälle hän maalaa akryyliväreillä palauttaen julisteiden värejä ja ilmettä löytääkseen lopputuloksessaan osan kaupunkien seiniä. Tätä valmistelua hän käyttää maalauksien pohjana. Vieux piirtää ja maalaa mustalla ja harmaalla hahmoja, tyttöjä, muusikkoja ja pareja. Töissään Thierry Vieux hakee lopputulokseltaan erilaisia näkymiä ja tarinoita kaupungista ja sen asukkaista. Vieux yhdistää perinteikästä ammattiaan nykyaikaiseen tulkintaan ja löytää omintakeisen tyylin, joka on mielikuvia herättävä.

---

NÄYTTELYTIEDOTE

Näyttelyn teema “ Ihmisyydestä” koostuu abstrakteista veistoksista, figuratiivisista soittajista ja pronssikoruista, eräänlaisista luonnoksista isompiin veistoksiin. Olen tehnyt kahden materiaalin yhdistelmiä jo 1990-luvulta alkaen, joten melkein aina näyttelyissäni niitä on. Niin on tässäkin tapauksessa. Koko tuotantoni ajan olen pohtinut ihmisyyden teemaa. Näyttelyssä voi olla juuri siksi teoksia jopa parilta vuosikymmeneltä.

Kivet “Veljeys” ja “Tasa-arvo” ovat assosiaatioita vapaus, veljeys ja tasa-arvo-käsitteestä. Kiviveistos ”Vapaus” v. 1989 on jo mennyt.

Ruostumattomasta teräksestä ja pronssista tehdyt “Sensuuri” v. 2006 ja “Suojelija” v. 2007 ovat ihmisyyden ilmentymiä omassa ajatusmaailmassani. Suojelijana olen myös lastenlasteni kaitsija.

Vuonna 2007 tein erään konsertin innoittamana pronssisen, abstrahoidun veistoksen “Kvartetti”, josta lähti ajatus tehdä isompi kokonaisuus soittajia. Niinpä aloin tekemään isoa sinfoniaorkesteria. Vuoden 2007 syksyllä aloitin sadan “pikkusoittajan” tekemisen. Pronssisoittajat ovat 20-30 cm korkeita. Päämääränä oli jo alusta lähtien tehdä jokaisesta soittajasta oma yksilönsä. Teinkin vuosina 2007-2009 suoraan punavahaan soittajat, jotka valoin pronssiin. Tässä näyttelyssä mukana kokonaisuudesta on mukana kaksi kokoonpanoa. Toinen on 20 jousisoittajan kamariorkesteri. Toisessa soittavat puhaltajat. Iso soittajamäärä mahdollistaa myös pienempien kokoonpanojen esittelyn.

Minulle ihmisyys liittyy aina ihmisen tekemiseen ja siksi haluan tuoda esille veistoksissani mielenliikkeitä ihmisen olemassaolosta ja inhimillisyydestä.

Leo Karsikas

www.leokarsikas.com

leo.karsikas@kajaani.net

---

NÄYTTELYTIEDOTE

Upottavaa pintaa – Anni Arffmanin taidenäyttely Galleria Y.L.Oksasessa

Hetkellisyyden kuvaus sekä kamppailu esteettisten tavoitteiden ja aiheiden yhteensovittamiseksi yhdistävät Anni Arffmanin kahta maalaussarjaa, jotka hän tuo syys-lokakuun ajaksi esille Sotkamon Galleria Y.L.Oksaseen.

Sotkamolaissyntyinen Anni Arffman (s. 1985) valmistui keväällä kuvataiteilijaksi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta ja nyt nähtävät maalaussarjat syntyivät viimeisenä opiskeluvuotena peräjälkeen. Lapsuusmuistoja mieleen palautteleva sarja koostuu pienistä ja kirjaimellisesti pesunkestävistä öljyvärimaalauksista, jotka ovat saaneet kolmannen ulottuvuuden niiden päälle valetusta muovikerroksesta sekä sen sisään upotetuista kerroksista.

Muistot ovat pysähtyneinä, konkreettisesti valettuina muovisen pinnan alle. Pinnan läpi voi katsella, mutta valukerros värittää maalaukset kellertäviksi, aivan kuten muistotkin värjäytyvät ajan lävitse tarkasteltuina. Anni Arffman muistelee öljyvärimaalauksissaan, millaiset asiat ilahduttivat lapsen mieltä: Vaikkapa paperinen kruunu, veden loiskuttaminen lämpimänä päivänä ja pyssy, joka ampui imukuppinuolia. Ratkaisevaa osaa näytteli mielikuvitus; aikuisen saattaa olla vaikea nähdä se valtaistuin, jolla prinsessa istuu tai pienessä vesialtaassa polskiva merihirviö.

Toinen sarja on opinnäytetyönä toteutettu. Opinnäytetyön tekeminen mahdollisti taiteilijalle analyyttisen lähestymisen maalaamiseensa ja hän päätyi etsimään syvyyttä maalaamiseensa juuri maalauksen pinnasta. Siveltimen jäljet ja maalauksen pintarakenne osoittautuivat tärkeimmäksi esteettiseksi tavoitteeksi esittävän aiheen ollessa silti syy maalaamiseen. Maalauksien ja kirjoitetun teoriaosuuden teemaksi valikoitui ”Abstraktin ja tarinankerronnan välissä”.

Näyttely on avoinna:

Ma-Ti 10-18, Ke-Pe 10-17 ja La 10-14

Katso myös Menneet näyttelyt

---

NäYTTELYTIEDOTE

Elvyttävä maalaus (hoitavuudessaan) 4.4.2009 Heti herättyäni

Itämaisissa keskittymis- ja mietiskelylajeissa pyrkimyksenä itsetuntemus, hyväksyminen ja kehitys. Niin maalaaminenkin on tie tai väline tietoon ja ymmärrykseen, henkiseen kasvuun. Siinä lamaannuttavassa pienokaisten hiljaisessa hädässä. Tajutessaan ulkopuolisuutensa maailmassa. Siinä ikuisesti toistuvassa tyrmistyttävässä kriisissä. Toisten rientoihin kykenemättömänä, tuskassa löytää värin, alkaa hahmottamaan omaa maailmaansa. Värillä pystyy ilmaisemaan kipeitä asioita, piirtämään epäkohtiakin. Niitä löytyi ympäriltä monin muunnelmin. Löysi myös ilon ja onnen värien kielen… ilmaisukeinonsa.

Päivällä

Omien kokemustenikin kautta uskon henkiseen kehitykseen ja kasvuun ihmisenä. En ole opiskellut itämais¬ta joogaa. Enkä muitakaan niitä lajeja. En myöskään ole sitoutunut mihinkään ismeihin. Enkä tiedä pyrinkö nirvanaan. Maalaamisessa uuden etsiminen ja löytäminen on myös uudelle henkiselle tasolle pyrkimystä. Pohjana itsensä hyväksyminen. ”Maalauksen kautta elämään, elämän kautta maalaukseen”. Työn ohella matka jostakin johonkin. Elämän ja aina muuttuvan maailman hahmottaminen, oivallus->maalaukset kaikilla on oma tiensä.

Muutos on abstraktimpaan suuntaan. Illemmalla.

Mikä teksti ilmaisee asioita mitä näen ja koen katsellessani maalauksia tai näyttelyä yleensä? Olenkin miettinyt kauan, että hyvä runous, josta syntyy samanlainen visuaalinen tunnelma, jossa olisi ”kuin samaa kemiaa”, palvelisi asiaa. Nykyään, ehkä noin viisi-kuusi vuotta, olen harrastanut kirjoittelua. Kun opin kirjoittamaan (mielessäni liikkuvia) asioita paperille, usein ne tulevat sävelrunoina, joita on ollut nuoruudestani lähtien. Olenkin luullut, että kaikkien sielu ja mieli on säveliä täynnä. Vasta nyt olen huomannut, niin ei ehkä ole. Nämä runoni ovat kuin kuuluisivat saman virran kulkuun sivulla juonteita, joskus arvaamattomina tyrsky-enteinä. En ole kuitenkaan nuotinkirjoitustaitoinen. Onneksi maalaus on ilmaisumuotonani.

Veikko Saarivaara

NäYTTELYTIEDOTE

Kuvanveistäjä Niina Kestilälle (s. 1979) näyttely Galleria Y.L. Oksasella on ensimmäinen yksityisnäyttely Kainuussa. Kestilä asuu tällä hetkellä Kontiomäellä, mutta työhuone on Kajaanissa. Kesäkuusta 2008 lähtien hän on työskennellyt Suomen Kulttuurirahaston Kainuun rahaston myöntämällä 1-vuotisella taiteilija-apurahalla. Niina Kestilä on valmistunut kuvataiteilijaksi Imatran Taideoppilaitoksesta vuonna 2000.

Kestilän teokset liikkuvat maalauksen ja veiston rajamailla. Temperalla ja öljyväreillä maalatut puureliefit koostuvat pääosin verkkomaisista muodoista. Materiaaleina ovat kotimaiset puulajit, koivu sekä mänty. Puuhun sahatut kuviot sekä veistetty pinta tuovat maalaukselle kirjaimellisesti uusia ulottuvuuksia.

Kestilä on tehnyt verkkoja vuodesta 2004 lähtien. Verkko on visuaalisesti kiinnostava muoto ja hyvin muunneltavissa. Siihen on myös hyvä yhdistellä muitakin muotoja. Verkko voi olla samaan aikaan sekä kaunis ja koristeellinen, että raju. Verkolla on oma ladattu merkityksensä, vaikka sitä ei tarkoituksella teokseen hakisikaan.

Kuluvana vuotena ovat valmistuneet ensimmäiset teokset Tähtikarttoja-sarjasta. Näyttelyssä on myös teoksia, joissa innoittajana niin värien kuin muotojenkin puolesta on toiminut luonto. Vuoden 2008 teoksissa esiintyy seppeleitä, sekä kokonaisina että puolikkaina. Kestilää seppele kiinnostaa sekä pyöreän muotonsa, että symboliarvojensa takia. Seppeleitä lasketaan erilaisissa muistotilaisuuksissa niin haudoille kuin muistomerkeillekin. Seppele on muiston vaalimisen ja kunnioittamisen symboli, monien muiden merkityksiensä ohella.

NäYTTELYINFORMAATIOTA

Etsimässä Bysantin ja Joulun valoa

Näyttely koostuu 24 maalauksesta, joissa on vaikutteita Bysantista ja kainuulaisesta luonnosta mukana on myös asetelmallisia töitä. Näyttelyn kolme veistosta ovat Pauli Toivasen suurella ammattitaidolla tekemiä kiviteoksia.

Näyttelytilan ensimmäisessä osassa (työt 1-9) ovat kukka- ja luontoaiheiset työt. Juntuselle kukka-aiheet tulevat ajalta jolloin hänen lapsensa olivat vielä pieniä ja kukista ja ympäröivästä luonnosta nauttiminen oli ajan niukkuuden takia harvinaista. Kukkien maalaaminen tuli omasta tarpeesta kokea niiden kauneutta ja iloa. Vuosien myötä kukka-asetelmalliset aiheet ovat pysyneet tärkeänä osana Juntusen työskentelyä. Pääskyranta, Juntusen taiteellinen koti, sijaitsee Nuasjärven rannalla ja taiteilijan päivittäinen elämä ja työ ovat suorassa yhteydessä kainuulaiseen luontoon. Juntusen maalaukset, joissa on taltioitu pilkahdus luonnon ainutlaatuisia tunnelmia, ovat hänen ekspressiivisen tyylinsä omintakeisia tulkintoja. Värien ja valojen käyttö on rohkeaa ja siveltimen jäljet raskaita, jopa maskuliinisia. Luontoaiheiden keskellä lepää Pauli Toivasen paratiisin käärme, joka on asettunut vadille vahtimaan kiellettyä omenaa.

Näyttelyn taaimmainen tila, joka on gallerian uutta tilaa, on rakennettu Bysanttilaiseen henkeen. Suurin osa maalauksista on saanut vaikutteita Bysanttilaisuudesta, ikoneista ja varsinkin Andrei Rublevin ikoneista. Andrei Rublevin (s.1360-1370 k. 1427 tai 1430) työt ovat saaneet Juntusen ymmärtämään Ikonien ja kuvien merkityksen rukouksessa. Andrei Rublevin ikonien näkeminen ensi kertaa vuonna 1973 sai hänet suorastaan hikoilemaan. Myöhemmin ortodoksisuus ja Bysanttilaisuus ovat liittyneet osaksi hänen elämäänsä ja työtään. Laatokan rannoilla sijaitsevat sukujuuret selittävät hänen kaipuutaan Bysanttilaisuuteen ja läheisyyttään ortodoksiseen kirkkoon. Juntusen aiheet hänen Bysanttilaisissa töissään, ovat samoja kuin Rublevin ja monien muidenkin ikoneissa, kuten pyhä kolminaisuus ja ylienkelit Miikael ja Gabriel.

Aiheeltaan mielenkiintoa herättävä on Pyhästä Theodorasta maalattu taulu (numero 17.) joka on saanut vaikutteita Ravennassa sijaitsevasta Bysanttilaisesta mosaiikkimaalauksesta. Pyhä Theodora on Bysanttilainen keisarinna (n. 500-548) hän vaikutti kirkollisesti merkittävään kauteen, jolloin kirkkorakennuksesta todella muodostui sairaitten, syrjittyjen, vammaisten myönteisen kohtaamisen paikka. Etäisenä kumuna tästä sosiaalisen huolenpidon aikakaudesta ovat ns. jälkiviinipöydät ja haudoilla aterioiminen. Nykytutkimus painottaa, miten juuri tämän kauden kristittyjen pelkäämätön, terapeuttinen asennoituminen sairauksiin ja kuolemaan toi ihmisiä kristillisyyden yhteyteen. (http://www.ort.fi/fi/kirkko_palvelee/srk/kajaani/kajaani_kirkko.php)

Pauli Toivanen

Pauli Toivanen on kiviosaamisen ammattilainen. Hänen käsissään kivi taipuu muotoon kuin muotoon ja käsityön laatu on alansa parhaita. Hän on tehnyt töitä mm. Marimekolle, eduskuntaan ja useisiin loistoristeilijöihin. Jälkimmäiseen hän on tehnyt esimerkiksi pylväitä ja mittatilausporrasaskelmia. Hänen ammattitaitoaan arvostaa myös useat taiteilijat, joita Toivanen avustaa huippuosaamista vaativissa kohteissa. Ammattitaidonnäytteenä hänellä on näyttelyssä esillä täysin kiiltäväpintainen Vene -heijastuksia mustassa (teos numero 28.), jonka hän on käsin hionut suomalaisesta Varpaisjärven mustasta graniitista. Parempaa pintaa vaativasta mustasta kivestä ei pysty saamaan. Asiakastyönä Toivanen toteuttaa myös mm. pöytiä, kastemaljoja, ruukkuja ja altaita. (www.kivisydan.com)

Bysantti

Bysantin valtakunta tai Itä-Rooma oli Rooman valtakunnan itäosa, joka säilyi länsiosan romahdettua 400-luvulla. Bysantin valtakunta, joka on johdettu valtakunnan pääkaupungin Konstantinopolin aiemmasta nimestä Byzantion, on keksitty renessanssin aikana. Nimeä käytettiin Länsi-Euroopassa lähinnä sen vuoksi, että haluttiin korostaa säilyneen Rooman itäosan uskonnon, kulttuurin ja yhteiskunnan "kreikkalaisuutta" ja vähittäistä erkanemista myöhäisantiikkisesta Roomasta. Bysantin kulttuuriperintö ja ortodoksinen uskonto vaikuttavat kuitenkin yhä Kreikan ohella varsinkin Venäjällä, joka 1500-luvulta lähtien on usein mieltänyt itsensä Bysantin perilliseksi.

Bysanttilainen taide eli kautta keskiajan ja elää tavallaan vieläkin ortodoksisessa kirkkotaiteessa. Siinä yhtyy itämaisia ja hellenistisiä aineksia. Kuvariitojen jälkeen maalaustaide kaavamaistui. Erittäin huomattavia ovat käsikirjoituksia koristavat miniatyyrit. Rakennustaiteen tärkeimmät muistomerkit ovat Pyhän jumalallisen viisauden kirkko(Hagia Sofia) Konstantinopolissa (rakennettu 532-537) ja San Marco Venetsiassa. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Bysantin_valtakunta)

---

Torsti Oksasen henkilö- ja taiteilijahistoriaa

Torsti Leonard Oksanen (Oksu) syntyi 22.7.1901 Forssassa. Hän oli viisilapsisen perheen esikoinen. Torstin isä, Nils Gustaf Oksanen toimi Finlaysonin kirjurina ja äiti Amanda Emilia oli ompelija. Torstin tarkka ja uskonnollinen isä, Nils Gustaf, tunnettiin Forssassa myös lempinimellä Pihi-Oksanen.

9-vuotiaana Torsti aloitti työt Finlaysonilla apupoikana. Samaan aikaan hän kävi alakansakoulua. Koulu kehitti muun muassa käden taitoja ja Torstin innostus piirtämiseen ja maalaamiseen sai alkunsa jo koulussa. Torstin lahjakkuus aiheen parissa näkyi muun muassa todistukseen piirustuksesta saadun kympin muodossa. Koulunkäynti jatkui työn ohessa 16-vuotiaaksi. Vuonna 1918 puhjenneen kansalaissodan vaiheet Torsti koki punaisten puolella.

Torsti avioitui vuonna 1923 Raakel Magdaleena Honkasen kanssa. Heille syntyi 9 lasta, joista vanhin, Yrjö Leonard, loi myöhemmin avioliittonsa ja muuttonsa kautta Torstille syyn vierailla Sotkamossa usein. Torsti aloitti taulujen maalauksen jo 20-luvun alussa. Hän maalasi jatkuvasti mutta hitaasti. Hän oli vaativa maalari, joka korjasi ja korjasi. Yhden taulun teko kesti usein kuukausia mutta jatkuvalla tahdilla maalauksia syntyi noin kolme vuodessa. Torsti oli myös osaava puuseppä, jonka taito näkyi erityisesti veneentekijänä. Hän aloitti veneen rakentamisen keväällä ja myi sen syksyllä pois. Varsinaisen työuransa hän teki Finlaysonin kangaspainohuoneella.

Vaikka maalaus oli Torstille ennemminkin harrastus kuin ammatti, hän sai vähitellen mainetta taitavana maalarina niin että tilauksia ja asiakkaitakin oli paljon. Tilaustöiden aiheet vaihtelivat - näyttelyssä tilaustöistä on mukana esimerkiksi venäläisestä kanavasta tehty maalaus, jonka asiakas oli tilannut valokuvan pohjalta. Torstin tytär muistaa kuinka joku oli opastanut Torstia, että taide lähtee inspiraatiosta. Niinpä Torsti puolileikillään istui odottamaan inspiraatiota valkoisen kankaan eteen eikä se inspiraatio vain tullut. Torsti etsikin maalausaiheita tietoisesti. Torstin omat lempiaiheet liittyivät vaikuttaviin luontoympäristöihin. Mieluiten hän maalasi metsäisissä maisemissa tai rannoilla, joissa hän kulki mielellään marjastaen, sienestäen ja lastensa kanssa retkeillen, Pyhäjärvellä Forssassa myös veneillen ja kalastaen. Varsinaisilla maalausreissuilla hänen kulkuvälineensä oli usein polkupyörä. Luontoympäristöjen lisäksi Torsti piirteli myös muotokuvia ihmisistä ajan kulukseen ja maalasi toisinaan myös uskonnollisia aiheita.

Torsti möi tai antoi taulut lahjaksi niiden valmistuttua ja perhepiiriin teoksista on jäänyt vain muutama. Taulujen nykyomistajilla on teoksiin ja usein myös niiden esittämiin aiheisiin vahva tunneside, eivätkä he ole halukkaita luopumaan niistä. Näyttelyn teokset on koottu yhteen pääosin lainaamalla nimenomaan näyttelyä varten. Maalauksien vetovoima perustuu osin tarkkaan, toisinaan lähes valokuvamaiseen kuvaamiseen. Torsti on kuitenkin onnistunut tavoittamaan maalauksiinsa paikan tunnelman eikä pelkästään maiseman.

Sotkamossa Torsti vieraili hyvin mielellään vuodesta 1946 lähtien. Hän maalasi Sotkamossakin usein. Näyttelyssä on mukana muun muassa luonnospiirros ja taulu Hiidenportin luonnonpuistoalueelta. Maalaus Hiukasta on lahja Torstin vanhimman pojan vaimon vanhemmille 40- ja 50-lukujen vaihteesta. Torstin vierailut Sotkamossa jatkuivat aina 60-luvun puoliväliin saakka. Hänen viimeiset maalauksensa Sotkamosta ovat vuodelta 1964.

Jäätyään eläkkeelle 1965, Torsti sairastui pian keuhkosairauteen, joka myöhemmin todettiin syöväksi. Hän kuoli lyhyen aikaa sairastettuaan "veren syöksyyn" 22.11.1966 kotonaan Forssassa.

---

Perinne- ja taidekäsityötä - näyttely 19.2.2008

Kevätnäyttelymme esittelee suomalaista perinne- ja taidekäsityötä. Näyttelyssä on esillä mm. kapiolakanoita, liinavaatteita, ryijyjä, pellavaisia käsinkudottuja pöytäliinoja ja Eeva Lindroosin entisöimiä nukkeja.

---

Priska Falin
My Language: Speaking of China

20.11. - 31.12.2007

Galleria Y. L. Oksanen avasi toimintansa Sisustajankauppa Oksasen 60-vuotisjuhlan kunniaksi esittelemällä Priska Falinin keramiikkaa ja kuvateoksia. My Language: Speaking of China -näyttely syntyi Priska Falinin puolen vuoden Kiinan vierailun aikana Jingdezhenissä Kiinassa keväällä 2006.

Teokset syntyivät kielien ja kulttuurien välissä: tuijottamassa vierasta ulkoapäin joutuen itse yhtä aikaa samanlaisen tuijotuksen kohteeksi ilman yhteistä kieltä. Taiteesta löytyi keino puhua ja keskustella ympäröivän vieraan paikan ja ajallisten kerrostumien kanssa, keskellä äärimmäisiä kontrasteja vanhan Kiinan ja nykyaikaisen yhteiskunnan hämmentävässä sekoituksessa.

Näyttelyn ensiesiintyminen oli 12.-16.6.2006 Jingdezhen Experimental Pottery Workshop galleriassa ja sen jälkeen esineet matkasivat Suomeen Kiinasta laivalla. Näyttely on esitelty myös Taideteollisessa Korkeakoulussa Helsingissä osana Priska Falinin Taiteen kandidaatin opinnäytetyötä.